Ensin kehut: vastikään ilmestyneessä uudessa Kansallisessa riskiarviossa informaatiovaikuttaminen on näkyvästi mukana.

Päättäjillä ja virkamieskunnassa vallitsee näiden perusteella ymmärrys siitä, miten vihamielisten valtioiden meihin kohdistama informaatiovaikuttaminen on yhdenlaista kognitiivista sodankäyntiä.

Uhan torjunnan ajatellaan vaativan perinteisempien puolustustoimien rinnalle uusia konsteja, sekä koko yhteiskunnan läpäisevää henkistä kriisinkestävyyttä ja kriittistä medialukutaitoa.

UUDESSA riskiarviossa on analysoitu myös infovaikuttajien keinoja ja tekniikkaa ansiokkaasti.

Keskeinen huomio on, että fyysisen maailman konkreettisilla teoilla vihollinen saa usein huomattavasti vaikuttavampia ja pitkäkestoisempia reaktioita informaatiokenttäänkin kun pelkällä ”trollaamisella” tai propagandan jaolla.

Näin esimerkiksi sabotaasin tai hakkeroinnin ensisijainen tavoite ei ole materiaali- tai järjestelmävahinko, vaan sen aiheuttama psykologinen vaikutus.

Siis pelon ilmapiirin lietsominen, viranomaistoiminnan kyseenalaistaminen tai yhteiskunnallisen hajaannuksen tuottaminen.

Toinen arvion esiin nostama seikka on tekoälyn vahvistava vaikutus informaatiovaikuttamiseen.

Tästä teemasta muuten kilpailutetaan parhaillaan tutkimusta aiheella Tekoälyavusteinen informaatiovaikuttaminen turvallisuusjohtamisen haasteena.

Kuten niin usein, haaste on tässä yhteydessä kaunisteleva termi mahdollisesti hyvin vakavillekin ongelmille.

Suomelle olennainen asia kehityksessä on, ettei pieni ja vaikea äidinkielemme enää suojaa meitä kokonaan. Kielimallit tuottavat nykyään aidon oloista suomenkieltä.

TIETOA JA TILANNEKUVAA siis on tarjolla, mutta siitä huolimatta nykyinen hallitus ei ole pystynyt luomaan koordinoitua ja näkyvää kokonaisuutta suomalaisen informaatiopuolustuksen lujittamiseksi.

Valtiokoneiston sisällä on tehty paljonkin viestinnällisiä ja organisaatioiden uudistuksia, mutta kansakunnan kestokyky ratkaistaan suuren yleisön kestävyyden pohjalta.

Tätä tukevat, tällä hallituskaudella tehdyt toimet ovat jääneet irrallisiksi tai menneet jopa pieleen.

HALLITUSOHJELMAAN oli kirjattu tavoite kriminalisoida vieraan valtion hyväksi tapahtuva yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ja Suomea koskevan perättömän tiedon levittäminen.

Mukana kokonaisuudessa oli myös muita turvallisuuteen liittyviä uusia säädöksiä, kuten pakolaisvakoilun rangaistavuus.

Vihamielisen vieraan vallan etuja palveleva vaikuttaminen mainittiin vielä esityksen valmisteluvaiheessa ja lausuntokierroksella.

Murskaavien lausuntojen takia informaatiovaikuttamisen kriminalisointi päätettiin lopulta poistaa viime viikolla eduskunnalle annetusta esityksestä ja “siirtää jatkovalmisteluun”.

Melkeinpä ainoa näkyvä ja konkreettinen yritys toimia vihamielistä informaatiovaikuttamista vastaan kaatui siten vähin äänin. Lakiesitystä vastaan noussutta kritiikkiä ja koko asian poistoa ei ole mediassa juuri käsitelty.

Toki hyvä kysymys on, oliko valittu lähestymistapa viisas tai käytännössä edes mahdollinen.

Demokratian olemukseen kuuluu, että se suo oikeuksia, joilla toimia sitä itseään vastaan.

OMA STRATEGIANSA luvattiin hallitusohjelmassa luoda informaatioturvallisuudellekin.

Kun kirjausta oli palloteltu eri selonteoissa eteenpäin, oli takista tullut kukkaro ja strategiasta konsepti.

Tämän informaatioturvallisuuden konseptin meille lupasi parisen vuotta sitten ilmestynyt Valtioneuvoston puolustusselonteko 2024. Sitten onkin ollut hiljaisempaa.

Ainoat julkiset merkinnät tämän jälkeen ovat, että puolustusvaliokunta pitää lausunnossaan konseptin laatimista hyvin tärkeänä.

Se on myös kirjattu poikkihallinnollisena hankkeena puolustusministeriön vuoden 2025 toimintasuunnitelmaan, jonka mukaan “vastuut tarkentuvat vuoden 2025 aikana.”

Myös Valtioneuvoston turvallisuusjohtamisen toimintamallin kehittämishankkeen loppuraportti alkuvuodesta 2026 lupasi informaatioturvallisuuden kansallisen konseptin.

Raportti sentään myös kirjasi, että on selvitettävä tarve Suomen ensimmäiselle informaatioturvallisuuden strategialle, jossa määritellään yhteiset tavoitteet ja kehittämiskohteet.

VAIKKA VALTIO on pätevästi tunnistanut infovaikuttamisen riskit ja uhat meille, jostain syystä konkreettinen varautuminen näihin pääsi hyytymään pahasti.

Ei mikään ihme, että hallituksen ulkopuolelta on asiasta noussut aloitteita ja vetoomuksia – ja linjanvetoja kuuluu hallituspuolueiden edustajiltakin.

Syntyipä seuraava hallitus miltä pohjalta tahansa, sen ei pidä enää seuraavia neljää vuotta lyödä laimin Suomen informaatiopuolustuksen lujittamista.

Tämä vaatii asian pitämistä esillä paitsi vaalikampanjoissa, myös Säätytalon hallitusneuvottelupöydissä, kun on sen aika.